Syksyn sähköistä satoa

Puiden väriloisto kertoo, että syksy on todellakin tullut. Välillä kesälomasta tuntuu olevan vain pieni tovi, mutta oikeasti koulutyö on jo pitkään ollut täydessä vauhdissa: allekirjoittaneen koulussa opiskellaan jo toista viikkoa kakkosjaksoa. Huh, miten aika rientää!

Sähköiset ylioppilaskirjoitukset saapuivat syksyn myötä: oli jännitystä ja epävarmuutta, mutta myös riemua uusista mahdollisuuksista. Sähköiset kirjoitukset, E-portfoliot ja koulujen digiloikka kokonaisuudessaan on puhuttanut paljon myös suurta yleisöä. Mielipidepalstoilla on avauduttu aiheesta puolesta ja vastaan hyvin perustelluin argumentein.

Kuvataiteen opettajana minusta erityisen kiinnostavaa ja haastavaa on ylioppilaskirjoitusten visualisoituminen. Mukana on vihdoin aineistoina liikkuvaa kuvaa ja ääntä, monenlaista kuvallista materiaalia pelkkien nelivärikopiokuvien sijaan. Opiskelijoiden tulee myös pystyä tuottamaan informaatiota eri muodoissa, kuten vaikkapa juuri kuvina. Villisti visioiden pohdin, että näemmeköhän joskus yo-kokeissa myös opiskelijoiden tuottamaa liikettä, ääntä..? Taito- ja taideaineiden lukiodiplomithan ovat tässä suhteessa olleet edelläkävijöitä, sillä kaikki tiedon tuottamisen ja esittämisen tavat ovat niissä olleet käytössä alusta alkaen.

Jokainen opettaja on varmasti ollut ainakin jonkin verran työllistetty ylioppilaskoevalvonnoissa. Itse pääsin valvomaan maantiedon koetta, jossa muistikuvieni mukaan oli tehtävä ilmakehän eri kerroksista, jotka piti piirtää ja nimetä. Tämänkaltaiset avaukset innostavat ja aionkin kiireesti istahtaa reaaliaineiden kollegoideni kanssa alas pohtimaan millaista visuaalista tiedon tuottamista ja jakamista heidän tiedonalaansa kuuluu. Tiedon visualisoituminen ja kyky esittää sekä lukea asioita eri tavoin (kuva, ääni, liike, teksti…) on ajassamme aina vain tärkeämpää. Kun kuvataiteen tunneilla opiskelemme kuvan lukemista ja tuottamista, aukeaa samalla matalan kynnyksen mahdollisuuksia ainerajat ylittävään yhteistyöhön. Ja onhan jossakin oppiaineessa otettava haltuun myös ne moninaiset ohjelmat, joita yo-kokeessa käytetään. Perin surkeaa olisi olla kokelas, joka ne ilmakehän kerrokset tiedollisesti osaa, muttei pysty tuottamaan vaadittua kuvaa aiheesta teknisten taitojen puuttuessa!

Aurinkoista syksyä meille kaikille verkostuneiden lukioiden loikkaajille!

img_3891

Liikuntasali on monien ylioppilaskirjoitusten näyttämö. Tässä salissa on eräänä syksyisenä aamuna kuvattu ”hyvä renki, huono isäntä” -tyyppinen hahmo, jonka loi Viljami Välimäki, 10C (Helsingin Rudolf Steiner -koulu)