Suunnitelmia ja tavoitteita

Tänään taas varasin ryhmäliikuntatuntini ja merkitsin seuraavan kuukauden harrastukset kalenteriin. Tunsin oloni hyvin liikunnalliseksi, vaikken ollut liikahtanut metriäkään! Pienikin tavoite tuntui motivoivalta.

Olen omassa elämässäni oppinut, että ilman suunnitelmia mitään ei tapahdu. Ja myös sen, että suunnitelmia voi aina rukata, jos elämä heittää mutkia matkaan. Joskus väsyttää liikaa tai muuten vaan ilmaantuu jokin haaste, motivaation muutos tai vaikkapa viheliäinen flunssapöpö. Suunnitelmaan ei voi eikä kannata jämähtää – joskus härkäpäinen puskeminen kohti vääräksi muuttunutta tavoitetta on jopa pöhköä.

Suunnitelma auttaa kuitenkin nimensä mukaisesti suuntaamaan toimintaa. Suunniteltu asia ei pääse unohtumaan ja suunnitelmassa toteutumiselle on hahmoteltu jokin (vaikka hatarakin) rytmi ja kenties isompi lopputavoite. Työssään opettaja laatii kurssisuunnitelmia ja opiskelija puolestaan opintosuunnitelmiaan: kumpikin käy läpi pohdintoja mitä missäkin ajassa ehtii, jaksaa ja on järkevää tehdä.

Ihmiset hallinnoivat aikaansa ja energiaansa omalla tavallaan: joku nauttii minuuttiaikataulusta ja toiselle riittää summittainen puolivuosisuunnitelman tapainen. Toiset ovat mestareita tarttumaan hetkeen ja hyödyntämään kaikki sopivat värssyn välit tavoitteeseensa pääsemiseen. Tavallisinta kuitenkin lienee, että tavoiteltavalle asialle on varattava aikaa. Onneksi nykyään myös levon ja suunnitelmista vapaan ajan merkitys ymmärretään yhä paremmin.

Seuraavan kerran kavereitani tavatessani taidankin kysyä miten he ovat ratkaisseet tasapainoilun suunnittelemisen ja riittävän tyhjän kalenterin välillä! Alkuperältään epävarma (John Lennon tai Allan Saunders) sanonta kun viisaasti toteaa: ”Life is What Happens To You While You’re Busy Making Other Plans.”

Syyslukukauden rytmit: unta, aikatauluja ja argaariajan jäänteitä

Ensimmäiset kouluviikot ovat usein täynnä iloista sosiaalisuutta: solmitaan uusia tuttavuuksia, kerrotaan kesämuistoja tai jatketaan kavereiden kanssa työteliästä arkea siitä mihin kesälomapuuhista jäätiin. Koulutyötä suunnitellaan, kalentereita ja syysmenoja sovitellaan yhteen. Moni koulutyöhön palaava opiskelija ja opettaja sovittelee myös vuorokausirytmiään uuteen uskoon: kesälomalla on nautittu yöttömästä yöstä, festareista, harrastuksista ja muusta mukavasta kelloon katsomatta.

Mitä sanoo oma sisäinen kellosi tässä vaiheessa syksyä? Ovatko aamuheräämiset jo helppoja ja koulutielle lähtö sujuu vihellellen vaikka aamukuudelta? Onko syksyn ensimmäinen lukujärjestyksesi armelias myöhäisine aamuheräämisineen vai hetikö kahdeksalta pitää olla skarppina ensimmäisellä oppitunnilla?

Eräs ystäväni, joka tunnetusti on enemmän ilta- kuin aamuihmisiä, puuskahti juuri aamupainotteisen yhteiskuntajärjestyksemme tuskallisuutta. Kuulemma kaikki aamukahdeksalta alkava on kammottavaa jäännettä maatalousyhteiskunnan ajoilta, jolloin kukko kiekui auringon noustessa ja lehmät oli lypsettävä heti silmien auettua. Sitten hän melkein samaan hengenvetoon kiitteli sitä, että onneksi verkossa hoidettavat asiat harvoin ovat sidoksissa kellonaikaan: verkossa voi opiskella, hoitaa pankkiasioita, tehdä ostoksia, viihtyä ja sosialiseerata 24/7.

Vuorokaudessa on kaikille samat 24h, mutta kokemus ajasta voi olla hyvin erilainen. Aktiivisimmat tunnit ovat toisilla aamulla, toisilla illalla ja joillakin jopa yöaikaan. Omia taipumuksia voi aina hiukan tuunata, mutta niitä kannattaa myös kunnioittaa ja niistä nauttia: haastavimmat uudet asiat sijoittaa parhaisiin hetkiin ja pyhittää ei-niin-tarmokkaat tunnit akkujen lataamiselle.

Tsemppiä syysrytmittämiseen itse kullekin!