Suunnitelmia ja tavoitteita

Tänään taas varasin ryhmäliikuntatuntini ja merkitsin seuraavan kuukauden harrastukset kalenteriin. Tunsin oloni hyvin liikunnalliseksi, vaikken ollut liikahtanut metriäkään! Pienikin tavoite tuntui motivoivalta.

Olen omassa elämässäni oppinut, että ilman suunnitelmia mitään ei tapahdu. Ja myös sen, että suunnitelmia voi aina rukata, jos elämä heittää mutkia matkaan. Joskus väsyttää liikaa tai muuten vaan ilmaantuu jokin haaste, motivaation muutos tai vaikkapa viheliäinen flunssapöpö. Suunnitelmaan ei voi eikä kannata jämähtää – joskus härkäpäinen puskeminen kohti vääräksi muuttunutta tavoitetta on jopa pöhköä.

Suunnitelma auttaa kuitenkin nimensä mukaisesti suuntaamaan toimintaa. Suunniteltu asia ei pääse unohtumaan ja suunnitelmassa toteutumiselle on hahmoteltu jokin (vaikka hatarakin) rytmi ja kenties isompi lopputavoite. Työssään opettaja laatii kurssisuunnitelmia ja opiskelija puolestaan opintosuunnitelmiaan: kumpikin käy läpi pohdintoja mitä missäkin ajassa ehtii, jaksaa ja on järkevää tehdä.

Ihmiset hallinnoivat aikaansa ja energiaansa omalla tavallaan: joku nauttii minuuttiaikataulusta ja toiselle riittää summittainen puolivuosisuunnitelman tapainen. Toiset ovat mestareita tarttumaan hetkeen ja hyödyntämään kaikki sopivat värssyn välit tavoitteeseensa pääsemiseen. Tavallisinta kuitenkin lienee, että tavoiteltavalle asialle on varattava aikaa. Onneksi nykyään myös levon ja suunnitelmista vapaan ajan merkitys ymmärretään yhä paremmin.

Seuraavan kerran kavereitani tavatessani taidankin kysyä miten he ovat ratkaisseet tasapainoilun suunnittelemisen ja riittävän tyhjän kalenterin välillä! Alkuperältään epävarma (John Lennon tai Allan Saunders) sanonta kun viisaasti toteaa: ”Life is What Happens To You While You’re Busy Making Other Plans.”